Untuvikkojen elämää

Kun kananpojat olivat kuoriutuneet ja niiden untuvat kuivahtaneet, ne siirrettiin hautomakoneen lämmöstä poikaslaatikkoon. Tähän tarkoitukseen oli kodinhoitohuoneen pöytätason alle tuotu pahvilaatikko ja sen yläpuolelle, pöydän alapinnasta riippumaan, kiinnitetty lämpölamppu.

Laatikon lattia on vuorattu sanomalehdellä, mikä helpotaa siivousta. Lisäksi laatikossa on pienet ruoka- ja vesiautomaatit sekä lämpömittari lämpötilan seurantaan.

Siivouksen ajaksi tipuset nostettiin kylpyhuoneen lattialle, jonka lattialämmitys oli säädetty täydelle teholle puolta tuntia aiemmin. Tässä videossa untuvikot jaloittelevat lämpimällä lattaialla. Vapaus ei näytä houkuttelevan, sillä lähekkäin on lämpimämpää.

Kananpoikien kuoriutumisen oli vaikuttava kokemus sitä ensi kertaa seuranneelle. Jos ihmislapsen syntyessä joutuu äiti lujille, niin kananpojan on itse taisteltava itsensä vapaaksi munan kuorista. Tässä vielä video tuosta taistelusta.

Niin ne kuoriutuivat

"Halkeama jo yhessä! :)"

Perjantaiaamuna antoivat kananpojat ensimmäiset merkit olemassaolostaan. Lyhyen sähkökatko hiljentämästä hautomakoneesta kuului aivan selvästi korvin kuultava pieni tsirputus. Kaikki näytti muuten aivan samalta kuin viimeiset kolme viikkoa oli näyttänyt. Mutta tuo pieni ääni todisti, että elämän ihme oli kypsymässä.

Perjantai-iltana lähdimme yön ylittävälle reissulle ja haudonnan lopun jatkuminen jäi kotimisten huoleksi. Hieman ennen iltayhdeksää sain puhelimeeni kuvaviestin seitsenluokkalaiseltamme, onka tehtäväksi oli annettu munien tarkkaileminen: "Halkeama jo yhessä! :)"

Lauantaina ennen puolta päivää saapui videoviesti, joka kertoi havainnollisesti ihmeen tapahtuneen (tässä editoitu versio):

Lauantai-iltana kotiuduimme itsekin ihmettelemään meneillään olevaa uuden elämän invaasiota. Ensimmäisen vuorokauden saldo oli seitsemän kananpoikaa, mikä sunnuntaihin herättäessä oli lisääntynyt kymmeneen. Ensimmäisille kuoriutujille järjestettiin kodinhoitohuoneeseen pahvilaatikko, jossa ne lämpölampun alla saavat alkaa opettelemaan kananpoikana elämistä. Ruuanmurujen nokkiminen niilätä jo näyttää käyvänkin yhtä tottuneesti kuin vastasyntyneeltä ihmiseltä imeminen.