Pystykorva fasaanijahdissa

(3.11.2014) Kanalintujen metsästyskausi päättyi perjantaina. Suomenpystykorvallemme Tiukulle jäi se tärkein eli ensimmäinen kanalinnun pudotus haukkuun saamatta. Suurin syy "saamattomuudelle" oli Tiukun juoksuaika, jonka alkaminen sattui juuri pahimmoilleen jahtikauden alkupuolelle. Käytännössä häiriötöntä metsästysaikaa oli käytettävissä vain reilu viikko. Mutta onneksi tarhastamme löytyi vielä muutama fasaani ja fasaanillahan metsästysaika kestää aina helmikuun loppuun saakka.

Fasaanisaalis
vapautuslaatikon päällä

Heräsimme pojan kanssa jo ennen auringon nousua ja suuntasimme kohti tuttuja jahtimaita. Pojalla oli auton jalkatilassa, kissan kuljettamiseen tarkoitettu laatikko, jossa tarhasta pyydetty viiden kuukauden ikäinen fasaani. Auton takapenkillä liikehti hiljaa reilun vuoden vanha Tiuku.

Pysäköin auton metsäautotien päähän pitkänomaisen metsikkökankaan pohjoiskärkeen. Otin fasaanilaatikon mukaani ja lähdin viemään sitä metsään. Poika jäi autolle availemaan aseiden suojuksia ja päästämään koiraa autosta.

Kävellessäni kankaaseen metsäautotien jatkeena olevaa talvitien pohjaa, panin merkille, että tuuli käy hiljalleen vastaan. Samaan suuntaan olisi siis hyvä edetä koiran kanssa myöhemmin. 

Pari sataa metriä käveltyäni poikkesin talvitien aukolta parisenkymmentä metriä sivuun harvahkoon sekametsään. Asetin laatikon sellaisen kuusen alle, jonka alaoksat eivät yllä aivan maahan saakka. Asetin laatikon varovasti alassuin niin, että lintu tuli laatikon kannen päälle. Avasin lukot ja poistuin hiljaa takaisin päin asetellen samalla laatikon pohjaan sidotun nylon-narun suoraksi. Narun avulla laatikko avattaisiin ja lintu vapautettaisiin.

Palailin takaisin autolle, jossa poika ja koira jo odottivat valmiina. Haulikot olalla lähdimme kulkemaan kohti metsään vietyä, vapauttamista odottavaa saalislintua. Tiuku kulki taluttimessa edelläni. Maa oli valkoinen viikonloppuna sataneesta lumesta, joka tosin oli hyvää vauhtia sulamassa pois. Lumeen jättämiäni jälkiä seuraten oli helppo löytää paikalle, josta jahdin oli määrä alkaa.

Miesten (sin.) ja koiran (pun.)
jäljet paikantimen näytöllä

Kun saavuimme fasaanilaatikon takamaastoon, taluttimen kiristyminen käteni ympärille kertoi, että koira oli saanut linnusta vainun. Löysin nylon-narun pään käteeni ja aloin hitaasti vetäen avata laatikkoa. Lintu pysyi laatikon sisällä, vaikka se kannen ja reunan välistä olisi hyvin sopinut pakenemaan. Vasta, kun keikautin laatikon täysin auki, lintu pyrähti lentoon. Samalla löysäsin koiran. 

Tiuku ryntäsi välittömästi linnun perään, mutta kadotti sen pian näkyvistään. Odottelimme jännittyneinä, mitä metsässä tapahtuisi. Koira kiersi kierroksen, muttei löytänyt lintua. Toisen kierroksen jälkeen se poikkesi luonamme ja lähti jatkamaan. Hetken kuluttua kuului fasaanille tunnusomainen käkätys ja äänekäs lentoonpyrähdys. Ja saman tien alkoi haukku raikua!

Lähdimme juosten kohti koiran ääntä. Fasaanihaukkua ei tarvitse lähestyä varoen, niin kuin muiden kanalintujen, sillä fasaani pysyy hyvin puussa. Varovaisuutta ärkeämpää tässä tilanteessa oli, että ehtisimme haukulle ennen kuin koira lopettaa haukun, minkä se kerran aiemmin oli fasaanille tehnyt. Talvitien aukolla Tiuku antoi täyttä ääntä suurehkon männyn juurella kuono tiukasti kohti männyn latvaa. Katse löysi lähellä puun latvaa oksalla istuvan linnun ja pojan laukaus pudotti saaliin alas aivan koiran viereen. Koiralle annettiin ansaitut kehut ja linnun sisuksista irroitetut makupalat.

***

Näin Tiuku sai nuorelle koiralle arvokkaan kokemuksen linnun pudotuksesta haukusta. Tämän jälkeen menimme Tiukun kanssa nyt uudella innolla teeriä ja metsoja haukkumaan. 

Nuori metsästä ja koira fasaanisaaliin kanssa

Palautetta tai kysymyksiä artikkelista? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä alla olevalla yhteydenottolomakkeella.

Lue myös: Fasaani Suomessa, Fasaanin poikasten kasvattaminen